Tänään haimme Baghiran Tampereelta. Mikko Hamunen auttoi meitä tullauksen ja rekisteröinnin kanssa. Asiat hoituivat reippaasti, ja niin sitä ollaan kotosalla. Tällä pyörällä ajaminen tuo hymyn huulille! Varsinainen cruisailupyörä, parhaimmillaan siinä 95-105 km/h nopeuksissa.

Moottoripyörä on vaarallinen peli. Jos omat vanhempani pelkäävät moottoripyöräilevän pojan puolesta, niin kyllä sitä moottoripyöräilevänä isänä pelkää varmasti vielä enemmän. Ajohistoriaani miettiessä herää paljon mukavia muistoja ja oppimisen paikkoja. Harrastushistoriani on suunnilleen tällainen.

• Solifer 4-Speed 1972-1973 (7500 km)
• Yamaha AS3 125 1973-1976 (28000 km)
• MZ TS 250 1976-1998 (70000 km)
• MZ TS 125 1995- (5000 km)
• Suzuki DR 600 1986-1990 (15000 km)
• MZ ETZ 301 2007-2010 (5000 km)
• BMW Fundoro 2009-2010 (10000 km)
• BMW R850R 2010-2012 (15000 km)

Yhteensä siis noin 155 000 km. Ehkä noista kilometrimääristä johtuu, että tiedän tämän harrastuksen vaarat. Mutta silti pojalle iso MZ? Eihän tämä mikään eko-teko ole. Mutta ei Ilkkaa ole tarvinnut kuskata omalla autolla jääkiekkoharjoituksiin TEKOjäälle tai jäällä varustettuihin sisätiloihin. Ei ole tarvinnut ostaa pelivarusteita eikä lisenssejä.

Nuori on vaarassa riippumatta siitä, ajaako moottoripyörällä vai eksyykö huumeiden pariin. Molemmat tarjoavat jännitystä, kavereita, pakoa todellisuudesta ja elämyksellisyyttä. Vanhempien kannalta moottoripyöräily lienee helpompi vaihtoehto. Huumeet kaikessa karmeudessaan, epämääräisyydessään, arvaamattomuudessaan ja vaarallisuudessaan ovat aivan omaa luokkaan. Moottoripyöräilyn vaarallisuuteen voi itse edes jonkin verran vaikuttaa, ja ehkä tämä harrastus pitää erossa muista  ”matkoista”.

Antaa siis armon käydä oikeudesta. Ehkä tuo moottoripyörä voi kuitenkin olla hyvä vaihtoehto, terveellisempi vaihtoehto elämyksiä hakevalle nuorelle miehelle. Aika paljon jää tuon yläkerran varaan.