(Juttu julkaistu Keskisuomalaisessa)

Timo Lehtonen sijoitti opintolainansa tulevan vaimonsa Arjan moottoripyörään. Siitä alkoi harrastus, joka on yhdistänyt pariskuntaa jo kolmekymmentä vuotta.

Timo Lehtonen vie nuorikkonsa Arjan vuonna 1981 Euroopan teille. Kierretään Puolaa, Tsekkejä, Unkaria, Itävaltaa ja Saksaa. Reissu on onnistunut, mutta matkan jälkeen vaimoke ilmoittaa, ettei enää halua istua pyörän perällä. Niinpä Timo marssii moottoripyöräostoksille heti, kun saa kevään opintolainan. Kesällä lähdetään kahdella moottoripyörällä matkaan Itä-Eurooppaan ja seuraavana vuonna matka etenee jo Italiaan asti. Kun alla oli itäsaksalainen MZ eli Mitsi, vauhti on rennon letkeää ja kestää viikon ennen kuin pari etenee Italiasta Saksaan.

-Mentiin välillä kuuttakymppiä. Opiskelemaan kun ei ollut mitään kiirettä, he kertaavat.

Muutaman vuoden seurustelun jälkeen pariskunta menee naimisiin ja häämatka tehdään tietenkin moottoripyörillä. Määränpäänä on Lofootit, jonka pohjoisiin maisemiin pariskunta ihastuu. Kun perhe kasvaa, pojat istutetaan sivuvaunuun.

HUOLTOAPUA TIENPÄÄLLÄ

Kolme kesää takaperin Arja Vaismaa-Lehtonen halusi elvyttää hiukan uinumassa olleen moottoripyöräharrastuksen. Menopeliksi vaihtui MZ-vuosien jälkeen BMW.

-Olin ajatellut, että itäpyörät on vähän sellaisia reppanoita, mutta yllätyin, miten helppo MZ:aa oli hallita BMW:hen verrattuna.

Pyörissä on puolensa. MZ voi olla epäkäytännöllisempi käynnistää, mutta yksinkertaisempi huoltaa.

-Jos olin jossain yksin liikkeellä ja tuli ongelmia vaikkapa tulppien kanssa, aina löytyi joku, joka osasi auttaa.

Vaikka Timo Lehtonen on vannoutunut Mitsi-mies, hänkin ajaa nykyään Kawasakia. Viimeinen pitempi Mitsi-reissu tehtiin muutama vuosi sitten Ruotsiin. Sille tuli vähän huonompi loppu.

-Olin ostanut siskolle MZ:n vuonna 1975 ja hän testamenttasi sen minulle takaisin. Entisöin pyörän ja se oli ihan hyväkulkuinen. Mutta Ruotsissa pyörään tuli lopullinen kaputti ja kone hajosi.

Mitseihin pariskunta tuntee sympatiaa edelleen. Merkin ympärille on syntynyt oma heimonsa, joka pitää yhteyttä. Timo pitää myös mzriders-blogia, jolla on jopa 40 000 kävijää vuosittain.

-Vaikka blogi on suomenkielinen, sen kautta otetaan yhteyttä jenkeistä ja Brasiliasta asti. Minulle blogi on kuin päiväkirja, johon muistot tallentuu.

TUOKSUT, ÄÄNET JA SUHINAT

Moottoripyöräilykulttuuri on muuttunut paljon kolmessakymmenessä vuodessa. Ennen omalla pyörällä ajavia naisia oli vähemmän ja varusteet kotikutoisia. Liikennekin oli hiljaisempaa. Kun 1980-luvulla MZ:lla pystyi ajamaan moottoriteillä, nyt se jäisi jalkoihin autobahnalla, jossa mennään 150-160 kilometrin tuntivauhtia. Arja Vaismaa-Lehtonen pohti, miltä ajaminen mahtaa maistua tauon jälkeen, mutta huomasi, että siinä kiehtoi samat elementit kuin aikaisemminkin.

-Tuoksut, äänet ja suhina korvissa.

Pariskunta pitää erityisesti mutkaisista maalaisteistä, joissa saa ajaa omassa tahdissa. Kotimaan pusikot ja lepikotkin menee, mutta ulkomaan reissuilta on haettu vaihtelua maisemiin ja erilaista rakennuskulttuuria. Etelässä näkee linnoja ja kartanoita, mutta yhtälailla pohjoisen jylhillä maisemilla on oma vetovoimansa. Tälle kesälle on jälleen suunnitteilla pitempi Euroopan reissu.

-Nuoret ajavat mielellään katurallia, mutta me haluaisimme opettaa nuorimmaiselle pojalle myös matkustelua, Vaismaa-Lehtonen sanoo.

Ennen pelkän kartan varassa matkanneet motoristit haluaisivat kokeilla, millaista matkanteko on gps-paikantimen kanssa.

-Sitten voisi vielä huolettomammin poiketa pikkuteille.

Pariskunta vitsailee, että vielä täytyy heittää muutama reissu ennen kuin moottoripyöräilystä siirrytään eläkkeelle ja polkupyörän päälle. Timo Lehtosen haaveissa on kiertää Islanti.

-Saaren ympäri kertyy matkaa 1 400 kilometriä. Se olisi sellainen sopiva viikon reissu.

Arjan ja Timon matkavinkit:

• Lofootit: meidän häämatkakohteemme. Laivalla pääsee Uumajaan, siitä ylös kohti Lofootteja. Saarille on nykyisin kiinteä tieyhteys.
• Nordkapp: monien eteläeurooppalaisten moottoripyöräilijöiden pyhiinvaelluskohde. Suomesta suhteellisen lyhyt matka.
• Pohjois-Italia, Garda-järven alue: vuoristotiet ovat näkemisen arvoisia.
• Tatra-vuotristo, Slovakia: jos ei halua kokea pahoja serpentiinejä, mutta arvostaa kauniita maisemia, edullisia hintoja, vähäistä liikennettä ja erilaista kulttuuria.
• Höga Kusten, Ruotsi: Tukholmasta Uumajaan ulottuva alue. Helppoja, letkeitä maisemia ja hyväkuntoiset tiet.