JUHLAT ON PÄÄTTYNEET!

4718566078_bb210ce7fb_zOlihan se odotettavissa, että tämä moottoripyöräilyyn liittyvä hype jossain vaiheessa päättyy. Kohta teillä liikkuvat vain ne, jotka ymmärtävät touhun ytimen, moottoripyörällä ajamisen syvemmän olemuksen.

 KÄYTETTYJEN MOOTTORIPYÖRIEN HINNAT ROMAHTIVAT (YLE UUTISET 4.7.2012)

”Moottoripyöristä käyvät kaupaksi tällä hetkellä enää käytetyt. Moottoripyöräilytrendi on tältä erää ohi. Alan mukaan viime vuosikymmenen lopulla uusia pyöriä ostettiin liiankin herkästi. Nyt ne lähtevät halvalla. Uusien pyörien myynnin huippuvuosi oli 2007. Silloin rekisteröitiin 12 000 moottoripyörää. Viime vuosien uutena myytyjen lisäksi vaihtopyörämarkkinoilla pyörivät tällä hetkellä tuhannet ulkomaan tuontipyörät. Koko Euroopan hintataso on laskenut. Se näkyy myös meillä. Moottoripyöräliikkeillä on tukalat oltavat. Myyntikausi on tältä vuodelta ohi, eikä kauppa käynyt.

– Suuri muutos tässä taantumassa on, että rahoituskysyntä on selvästi vähentynyt eli rahattomat eivät osta. Viisi vuotta sitten rahoituksia tehtiin paljon enemmän, sanoo MP-Kauppiaat ry:n puheenjohtaja Niko Kantola.

Käytetyt käyvät kaupaksi ennen kaikkea netin myyntipalstoilla. Rahoitusyhtiöt ovat löytäneet tiensä yksityismyyjien kumppaneiksi ja tarjoavat rahoitusta nykyään myös yksityisesti myytäviin pyöriin. Vielä viisi vuotta sitten rahoituksen sai vain liikkeessä.”

Toimittaja Marcus Ziemann Yle Uutisista veikkaa, että nyt on huippu saavutettu!

Pyörä menossa pois muodista

”Käytettyjen pyörien myynti onkin siirtynyt yksityismyyjille. Useiden käytettyjen pyörämallien toteutuneet myyntihinnat ovat pudonneet vuodessa viidenneksen, hurjimmillaan jopa neljänneksen. Tarkkaa kuvaa ei käytetyistä edes ole saatavissa.

– Ala on aika maassa uusien pyörien osalta ja paljon on mietitty, mitä nyt pitäisi tehdä. Nyt tähän aikaan vuodesta on jo kaikki temput tehty. Ei alalla kuitenkaan ole luovutettu. Tiedämme, että tällaista tämä on, kauppiaiden puheenjohtaja Kantola sanoo.

Moottoripyöräkauppiaiden mukaan yleisten talousnäkymien lisäksi moottoripyöräilyn suosioon on vaikuttamassa myös ajajien ikä. 39-vuotiaat ja tätä vanhemmat ovat saaneet ajokortin aikoinaan auton ajokortin kylkiäisenä. Juuri nuoremmat eivät tällä hetkellä moottoripyöriä ostakaan.”

Uutuusmalli säilyttää parhaiten arvonsa

Uusien pyörien nihkeän myynnin vuoksi on muutaman vuoden kuluttua vuosimallin 2012 vaihtopyöriä tarjolla niukasti. Kauppiaiden mukaan nyt kannattaa pyöristä ostaa sellainen, jonka malli on uutuus. Sillä varmistaa, että pyörä on mahdollisesti haluttava myös muutaman ajokauden jälkeen. Uutuusmallien kysyntä onkin tänä vuonna ollut melko hyvää. Edullinen, muutaman vuoden markkinoilla ollut peruspyörä ei sen sijaan tällä hetkellä mene kaupaksi ollenkaan. Huonoin yhdistelmä kaikkien kannalta näyttäisi olevan melko tuoreen pyörän vaihtaminen liikkeessä uuteen. Uudet pyörät ovat kauppiaille verovapaita rekisteröintiin saakka. Pienellä välirahalla kauppias ei tienaa mitään, vaan raha seisoo kaupan lattialla. Hyvityshinnat ovat sen mukaiset.

– Itse en suostu sanomaan, etteikö moottoripyöräily olisi enää trendikästä, mutta jotain siitä nyt puuttuu. Maailman taloustilanne ei ole se isoin tekijä, toteaa MP-Kauppiaat ry:n puheenjohtaja Niko Kantola.”

Mitähän siitä moottoripyöräilystä oikein nyt  puuttuu? Maanteitä riittää, tuuli puhalta, aurinko paistaa välillä, välillä sataa kaatamalla. Maisevat ovat vaihtelevat ja paljon maita ja seutuja on vielä näkemättä. Moottoripyörien tekniikka on edelleenkin täynnä mielenkiintoisia haasteita, aina on jotain korjattavaa tai rakenneltavaa. ELI EI SIITÄ MITÄÄN PUUTU! Se on vain nyt niin, että paperimotoristit liukenevat trendiin, jäljelle jäävät vain ne,  jotka ovat rautaa!

Ja rautakin ruostuu.

Timo Lehtonen

Mainokset

Kolmella Mitsillä Tukholmasta Uumajaan – reikä männässä!

tankilla

Perjantai 19.6.2009 Juhannusaatto, ja heti nurin

Lähdemme ajelemaan kohti Helsinkiä aamu 10:ltä.  Arja painaa varomattomasti Kanunin etujarrua ja pyörä sukeltaa kyljelleen kotipihassa (meillä on alamäki lähtiessä). Pneuman-sivulaukun lukituslaite repeää irti, jalkatapin kumi kärsii hieman – ei muita vaurioita! Ei muuta kuin pyörä ylös ja matkaan. Ajamme reittiä Jyväskylä – Korpilahti – Luhanka – Sysmä – Asikkala – Lahti – Mäntsälä (vanha 4-tie) – Helsinki.

Laiva lähtee Katajanokalta. Puffet-pöytä on pettymys, henkilökunta on väsyneen oloista ja täysin kyllästynyttä työhönsä. Mäntsälässä tapaamamme 20 hollantilaisen motoristin ryhmä on mennyt toisen laivayhtiön kyydillä ja meitä on tässä laivassa mukana vain neljä moottoripyörää ja viisi motoristia.

MZ_TS_125_pakattuna

Lauantai 20.6.2009 Juhannuspäivä ja Upsalan herkut

Laiva rantautuu kello 9.30 paikallista aikaa ja paikallinen poliisi myös puhalluttaa kaikki laivasta tulevat kuskit. Tukholman keskustassa liikenne on hiljaista ja löydämme helposti moottoritien kohti Upsalaa, jonne on matkaa alle 100 kilometriä. Kirjaudumme majoitukseen ja lähdemme katsastamaan paikallisia perinnejuhlia Vanhaan Upsalaan. Bussissa on paljon Intialaisia vaihto-oppilaita. Illalla löydämme aivan loistavan Kreikkalaisen ravintolan Tzaszikin joen (kanavan) sivuhaaran partaalta. Ruoka on todella hyvää eikä maksa paljon, koska yhdellä eurolla saa lähes 11 kruunua!

kreikkalainen_ravintola_upsalassa

Sunnuntai 21.6. ja kummallisen autioita tehtaita

Aurinkoinen aamu. Pyörien pakkaaminen vie aikansa, mutta pääsemme matkaan kuitenkin 11 maissa. Kierrämme vähän pidemmän kautta ja vältämme E4:ää, kuningaskunnan pääväylää. Ajamme tietä numero 72 ohi Hebyn ja käännymme tielle 56 kohti Gävleä. Liikenne on aika vilkasta, mutta pientareet ovat leveät ja niitä käytetään ahkerasti. Gävlestä lähtee mukava rantatie kohti pohjoista, mutta sen löytäminen vaatii huolellisuutta – olen kirjoittanut kaikki kartoista löytämäni vinkit paperille ja laittanut sen tankkilaukun karttakoteloon.

masuuniViittojen avulla löysimme myös vanhalle masuunille,  jossa aikoinaan tehtiin rautamalmista rautaa. Paikka oli vallan hienosti entisöity ja pihalta löytyi koululaistytön pitämä mainio Josefinan kahvila. Tulimme siihen tulokseen, että nähtävyyksien kohdalla kannattaisi useammin pysähtyä. Mihin sitä todellisuudessa voi olla kiire? Kun on matkalla on matkalla ja koko ajan perillä.

Ennakkotietojemme mukaan Valvikissä oli merenranta- leirintäalue,  ja olihan siellä sellainen karavaanarialue sellutehtaan kyljessä.  Aika erikoinen paikka , eikä me sinne jäätykään. Seuraava kylä oli nimeltään Ljysne, teollisuuspaikkakunta tämäkin. Täällä on ollut aikoinaan puunjalostus-ja metalliteollisuutta, mutta enää Stora Ensolla on siellä saha – mm. kettinkitehdas meni konkurssiin vuonna 2003.

Paikkakunnalla on vain yksi kauppa,  ja sieltä kyllä löytyi hyvät päivällistarpeet ja Suomen hintoja paljon halvemmalla. Mökin saimme vuokrattua paikalliselta leirintäalueelta 45 eurolla. Emäntä ei ollut kovinkaan innoissaan moottoripyöräilijöistä, mutta pienen viiveen jälkeen vuokraus onnistui. Illalla kävimme vielä kylällä kävelemässä toteamassa sen, että   ”De många industrinedläggningarna på orten har lett till minskad befolkning.”  Paikkakunnalla on tällä hetkellä 2155 asukasta.

Päivän aikana olimme edenneet hieman yli 250 kilometriä kohti Ruotsin pohjoista ja Uumajaa, ei kovinkaan huono tulos 125 kuutioisille ja yhdelle kolmesataselle.

Maanantai 22.6.2009 ja Suuri Silta

Ei niinkään huono keli tänäänkään. Söderhamnin jälkeen kaarramme reilusti E4:lle ja aloitamme hurjan ajon moottoritiellä. MZ TS 125/150 yltyy kovaan vauhtiin ja jopa rekasta päästään ohi. Aamupäivän lopulla pääsimme jo Sundvalliin – meni läpiajoksi, sillä meillä oli into päästä katsomaan yhtä Ruotsin suurimmista silloista Högäkustenbrota.

silta

Joku taitava oli tehnyt sillasta oikein öljyvärimaalauksen. Silta on 1867 metriä pitkä,  ja sen kansi on 40 metrin korkeudella. Pylonit ovat 182 metriset ja näkyvät kyllä todella kauas. Sillan itärannalla on Hörnobergin levähdyspaikka,  jossa on hyvä ravintola ja hotelli. Yllätykseksemme laadukkaassa ruokapaikassa annokset eivät maksaneet mitenkään tähtitieteellisiä summia: mahtava hampurilaisateria 10€, soppa 7€ ja erinomainen pasta 12€. Sillalla on muuten 110 km/h nopeusrajoitus, jota kyllä ihmettelimme. Ja matka jatkuu….högakustenbro                                                                                                           Seuraava pysähdys tulee ihan väkisin Dockstassa: olemme ajaneet leirintäalueen ohi.  Samalla Arja valittaa että pyörä käy välillä  ”hieman raskaasti”. Vilkaisu öljysäiliöön ja sen läpinäkyvään letkuun kertoo syynkin – 2-tahtiöljy on päässyt loppumaan ……. Seuraa jälleen mielenkiintoinen öljypumpun ilmausprojekti, jossa saa kädet hyvin rasvattua. Kuin ihmeen kaupalla öljyn lisäämisen jälkeen kone käy Arjan mukaan kuin  ”enkeli”. Mitä sitä epäilemään….

Dockstan nuorisomaja/leirintäalue/mökkikylä/tanssilava on aivan mainio paikka. Aurinko paistaa ja on lämmintä. Pulahdamme alueen uima-altaaseen uimaan ja nautimme kesästä (maksu 5€/perhe). mökkiMökki on kyllä pikkuinen ja liikenteen melu häiritsee yöunta – Ilkka nukkuu hyvin korvatulpat korvillaan. Silti erittäin positiivinen kuva alueesta jää – palvelu on parasta mitä matkallamme kohtasimme. Päivän saldo 270 km.

Tiistai 23.6.2009 – ei ehkä onnenpäivä

Ei ollut kiirettä lähteä matkaan sillä Uumajaan vain reilut 100 kilometriä. Syötiin aamupalat majatalossa ja lähdimme ajelemaan vielä huolettomina. Noin 20 kilometriä ennen Uumajaa otan reilusti vauhtia tulevaa nousua varten ja pääsen sopivasti matkailuauton imuun. Sitten loppuu bensa ja käännän vauhdissa varatankille, mutta kone ei ota tulta.

Tien laidassa sopivasti runsaan sadekuuron alla etsimme kuumeisesti vikaa, vikaa, vikaa. Arja lähtee Ilkan kanssa ostamaan tulppa-avainta, minä puran pyörää, kaasutintakin toista kertaa. Pääsuutinputki on kiertynyt auki, ja uskon vian olevan siinä. Pelastuspartio saapuu, ja yritämme työntää pyörää käyntiin. Ei lähde ja ilta joutuu. Arja hinaa minut Uumajan satamaan, jossa saamme pyörän lukittuun aitaukseen.

korjauspuuhia

Keskiviikko 24.6.2009 ja reikä männässä

Scandic hotellin illallinen on todella hyvä. Koneen sippaaminen kuuluu kuvaan ja työnnän Mitsin laivaan ja laivasta pois. Saavun junalla Jyväskylään, Arja ja Ilkka tulevat mummolan kautta kotiin. Perjantaina Olli Niinikangas saapuu tallillemme ja pohtii aikansa, ottaa irti sylinterin kannen: mäntään on tullut kaunis, pieni pyöreä reikä!

Tähän loppuun liitän vielä kartan reitistämme. Matkaa kertyi noin 1300 kilometriä, kelit ja tiet olivat mainiot.

kartta