Kuten tiedätte – me MZ-kuskit ajamme todella edullisilla ja jopa halvoilla moottoripyörillä. MP- näyttelyn prätkien hinnat pyörivät 10 000 – 25 000 eurossa. Mutta oli siellä tyttöjäkin:

Kuvan paradoxi: Kuvaajalla Kawasaki-huppari ja takana oleva moottoripyörä on Ducati. Tässä on arvojärjestys kohdallaan – ei merkillä väliä, ihminen on tärkein!

Vähän raskaan oloista: messukinkut prätkien päällä ja vanhat ukot (kuten minä) kuvaa. Ei mitään järkeä!

Kai kaikkein kauneis ajoneuvo oli sittenkin Vespa. Siinä jo minulle mieluinen 250-kuutioinen moottori!

Olen aina inhonnut Vespoja, mutta iän mukana silmä etsii klassista kauneutta, ja sitähän tämä ajoneuvo edustaa. Toisaalta positiivisia ajatuksia näitä kohtaan on lisännyt Olli Niinikankaan mahtava MZ-moottorilla (150 kuutioinen)  varustettu saman Itä-Saksalaisen tehtaan skootteri. Sekin on kaunis!

1    2    2     3    4

Olihan siellä yläkerrassa myös vanhoja Mitsejä, uusia kun ei ole missään enää saatavana:

1) Tämä on se ainutlaatuinen bokseri–kaksitahtinen vielä DKW-nimellä.

2) Tämäkin vielä DKW merkillä RT 125. Kaunis ja niin pelkistetty!

3) MZ ES 150 (?) Geländesport 60-luvulta

4) 250-kuutioinen MZ ISDT Replica jostain 70-luvulta

En ota kantaa oikeastaan mitenkään MP-näyttelyn tarjontaan. Jotenkin kaikki pyörät ovat niin kaukana siitä maailmasta, mitä minä pidän arvossa. Taloudellisia, kestäviä, edullisia ja laadukkaita sekä pienikuutioisia moottoripyöriä ei oikeastaan ole enää kaupan. Kaikki ovat suurikuutioisia, tehokkaita ja monimutkaisia. Mutta jokainen ajakoon tyylillään, tärkeintä kai on että ajaa….                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                             Ylärivi vasemmalta: Ajo Derbi sen vuoksi, kun on niin upeet värit. Bemarin 1-pytty puolienduro sen vuoksi, että on niin käytännöllinen. Derbi Mulhagenin moottori sen vuoksi, että on samanlainen rakenteeltaan kuin 4-tahti RT 125 MZ.

Alarivi vasemmalta: Royal Enfield tehdään Intiassa, en luota laatuun. Tämä valkoinen on joku ihme naruviritelmä, klikkaa isommaksi ja katso. Sitten Enfieldin Trial-versio.