Matkaan vasta lauantaina 1.10. Olimme kuulleet, että porukkaa oli tullut paikalle jo perjantaina ja kadonnut ”vain savut jättäen” lauantaina (mm. Thomas). Joten osa porukasta jäi näkemättä.

Vihdoinkin liikkeellä kahdella 2t-mitsillä. Arja on mieltynyt MZ Kanuniin ja minulla moottoriremontin jälkeen vain 1000 kilometriä ajettu ETZ 251. Oli ilo ajella reittiä Vaajakoski-Rutalahti-Tammijärvi-Luhanka-Sysmä samoilla tahdeilla ilman kiirettä. Kanuni on selvästi virkeämpi kulkija, ja syy siihen alkoi selvitä, kun kuuntelin päivemmällä Linnan Erkin tarinoita. Niistä myöhemmin.

Hirveän moni on kysellyt, mistä tämä idea Myrskylyhtyajoihin on syntynyt. Kai tässä on kysymys evoluutiosta. Vuonna 2004 keskimmäinen poikamme Oliver oli saanut kevarikortin ja alleen MZ ETZ 150:sen. Ajattelin, että on aika alkaa valmentaa miestä mitsikuskiksi, ja ensimmäiseksi tietysti pitäisi tutustua tähän omaan heimoon. Hangasjärven kämppä oli minulle tuttu paikka jo aiemmista yhteyksistä ja sähköttömänä ja idyllisenä erämaakämppänä mitä parhain kohde tapahtumallemme. Myrskylyhty vain putkahti mieleeni, ilmeisesti hienoista kokemuksista Pystymettäralleissa.

Mikä meitä estäisi herättämästä nostalgiaa henkiin? Ja samalla voisimme käyttää tätä valolähdettä pimeässä syysillassa ja yössä ihan oikeaan tarpeeseen, siis valoa kansalle ja omat lyhdyt mukaan. Ensimmäinen tapahtuma sai varsin hyvän vastaanoton, paikalle  ”eksyi”  kolmisenkymmentä mitsikuskia. Niin kävi myös tulevina vuosina. Teema on ollut kiehtova ja sytyttänyt ajajat vuosi vuoden jälkeen.

Tänä vuonna nähtiin ihmeitä, mm. MZ-kirjaimet seinälle heijastava myrskylyhty! (kuva vasemmalla)

Joka vuosi pitäisi keksi jotain uutta.

Viime vuonna oli helppo uudistua. Lehtosen Tommi puhui ympäri ja aloimme järjestää näitä Sysmän leirintäalueella. Tämä on ollut hyvä päätös. Mökit ovat sopivan kokoisia, lämpimiä ja todella edullisia. Emäntä kokkaa valmiiksi lounaskeitot ja aamupalat. Välipalaakin löytyy. Lisäksi tietysti pääsemme saunomaan ja viettämään iltaa isossa grillikatoksessa. Toimii!

Tämän vuoden uutuus oli iltapäiväajelu Päijätsaloon ja kiipeäminen vuorelle, jossa sijaitsee 1800-luvun loppupuolella valmistunut upea näkötorni.

Ei ihan helpoin vaellus, sillä viimeiset sadat metrit kuljettiin jyrkkää polkua. Maisemat kuitenkin palkitsivat jokaisen. Ensi vuonna menemme rannalle keittämään nokipannukahvit ja halukkaat saavat kiivetä vuorelle ja näkötorniin.

Ne lyhdyt syttyivät muuten melko tarkkaan ilta kuudelta!

Emme koskaan tahdo uskoa sitä, että osanottajat ovat niin sitoutuneet tapahtuman agendaan. Lyhdyt todellakin sytytetään ilta kuudelta, ja juhlapuhekin olisi syytä pitää. Onneksi maankuulu Simo Nieminen oli saapunut mukaan vanhalla Vincent Cometilla ja oli juttu tuulella. Jotenkin pyhä hetki tuo lyhtyjen sytyttäminen on. Siinä kokoonnutaan yhteen pieneksi ringiksi, tankataan lyhdyt ja laitetaan ne tulille. Puheensorina on hiljainen ja tunnelma kotoinen. Elävä tuli on hienoa asia tummenevassa syysillassa. Siitä tulee niin valoa kuin vähän lämpöäkin. Tänä vuonna näimme todella upean kattauksen lyhtyjä, oli siellä varsin modernejakin versioita!

Tänä vuonna oli myös uutuutena se, että miehille ja naisille oli varattu oikein omat saunat. Siksi nuotiopaikalla oltiin lähes yhtä aikaa, eikä kenenkään tarvinnut odottaa saunavuoron alkua. No mikäpä siinä, juttua riitti mutta ajoissa päästiin nukkumaan. Aamulla oli kiire varaamaan mökit ja sapuskat myös ensi vuodeksi. Miia oli tästä varsin iloinen.

Joten  – ensi vuonna jälleen, kuten Luoja suo. Kotimatka aurinkoisessa syyssäässä oli täydellinen nautinto. Kotona olimme onnellisia muistoinemme.

Seuraavat Myrskylyhtyajot 29.9.-2.10.2017 Sysmässä!